loukkaannuin pari viikkoa sitten, kännissä. en tajunnut mennä sairaalaan vaan menin taksilla poikaystävän luokse vaikka oltiin riidelty puhelimessa hetkeä aiemmin, se auttoi mut ylös ja sisälle, sitoi vammat nippuun kun itkin paniikkia ja kipua. en tykkää sen kämpästä eikä sekään, siellä näkyy kaikki se mitä en aluksi siitä uskonut, pesareita, veitsiä, itse tehtyjä aseita, yksi ovista tuhannen säpäleinä ja siinä törröttämässä heittoveitsi. aamulla mentiin sairaalaan. siitä asti olen kävellyt kepeillä ja varmaan siitä johtuu se miten paljon ottaa päähän kaikki, koti ja ulkona liikkuminen näin haavoittuvaisena, eläimetkin vetäytyy piiloon silloin, ei ole hyvä olla yksin eikä toisen kanssa kun vaivaa jatkuva ajatus ettei toi voi musta oikeasti pitää. houkuttaa se miten suuri määrä mulla on rauhottavia ja kipulääkkeitä kotona tällä hetkellä. 

elokuussa aloitan koulun neljän vuoden sairasloman jälkeen.