Numeroita tunteille joka päivä, viha, ahdistus, suru, häpeä, bling bling bingo, voittajalle kahvipaketti, ai et juo kahvia, haista vittu sitte
Kuntosali rakastaa reisiäni silloin kun kukaan muu ei, nostaa punan poskille ja henkäilyt huulille, mitäs sitä muuta, saa raukeana pukeutua ja lähteä kotiin
Muiden lähellä odotan milloin pääni räjähtää, näkyykö tämä näkökentän muutos muille, vapisenko vai luulenko vain, oksennanko, entä jos mun selkä repeää, siltä se tuntuu, ei kiitos en mä vieläkään juo kahvia
Hoitaja repii itseinhoni esiin, ei en hyväksy itseäni, kehoani, kasvojani, arpiani, ajatuksiani, puhetapaani, mielipiteitä, omia tai muiden, mitä helvettiä mä syön kun persimonit loppuu, eikö olekaan normaalia vihata itseään näin, no kyllä mä viiltäisin ellei se olis niin helvetin työläs show, toisaalta mä pelkään enemmän yksin kulkemista öisin kuin verenhukkaan kuolemista
Lääkkeillä nukun pitkään ja tiiviisti, itseni kipeäksi, illat ovat sekavaa aikaa, aamuisin muistini olematon mutta kirjoitan paljon asioita ylös, sitä tosin olen tehnyt aina