Uskomatonta miten aika voi kullata muistot niiltäkin ajoilta joista on yrittänyt repiä itseään irti, ehkä se kuuluu sairauksiin tai johonkin omaan itsesääliini. En ole ollut paikattavana pian kokonaiseen vuoteen ja välillä kaipaan sitä helppoutta satuttaa itseäni koska voi kyllä, se turrutti. Se oli muuta tekemistä, hätää ja paniikkia ja itsekkyyttä yllin kyllin eikä oikeasti tarvinnut kestää mitään, ne huolet upposivat viemäreihin ja tekstiileihin ja viritelmiin joilla pitää iho ja liha raajan ympärillä sairaalaan asti. On hankalaa ajatella mitään kertaa viimeisenä, on pelottavaa ajatella lopettaneensa. Raivokas halu ja pakottava tarve nousee välillä hetkessä mutta tiedän selviäväni sen yli. 

Vuosi sitten päätin alkaa syödä hyvin, siihen riitti yksi ainoa kirja ja tajusin tuhoavani itseäni vaikken laiha olisikaan, kaikkihan sen tietävät, ei sitä silti osaa ymmärtää. Siitä tähän päivään olen kerännyt itseeni kiloja lisää, vaihdellen ja heitellen ja suurimman osan ajasta se määrä tuntuu vähintään kaksinkertaiselta, tällä hetkellä se tuntuu taas aivan liialliselta ja aina kaivan esiin sen helvetin saman vihon jonka ensimmäinen päiväys on 22.3.2009 ja joka saattaa jotenkin selittää kiintymystäni numeroihin ja lukuihin, sen hullun kirjaamisen aloitin vasta tuolloin koska siitä oli tullut vaikeaa, en ymmärtänyt mitä tein väärin kun paino ei kahdenkymmenen kilon jälkeen pudonnut enää yhtä helposti. Niitä samoja kiloja kuljen ylös ja alas vuodesta toiseen mutta en osaa antaa olla. Yllättävän pitkään tällä kertaa olin ok asian kanssa vaikka jo kesällä päiväosaston viikottaiset punnitukset oli liikaa, viimeisen jälkeen itkin. Sain lähetteen syömishäiriöpolille mutta sieltä sanottiin ettei heillä ole mulle tarjottavaa koska olen normaalipainoinen. 

Vuosi sitten olin myös täysin jumahtanut kotiini. Päätin alkaa käydä ulkona edes muutaman kerran viikossa, edes kävellen talo ympäri jos en enempää jaksa, eihän se onnistunut pitkään aikaan, en vain kyennyt. Enkä kykene taaskaan. Syksy ja hämärtyminen eivät ole pahoja, talvet ovat. En jaksa voimattomuutta, heikkoa oloa, kipuja, sitä kun pää ei toimi eikä kovin moni muukaan asia enkä jaksa mitään ja kova pakkanen sulkee mut kotiini vielä varmemmin. Itsensä pakottaminen ja epämukavuus taitaa olla tällä hetkellä melkein kaikessa se juttu.