ruuasta haaveilu. rasvasta ja sokerista ja rouskuvista asioista ja täyttävistä ruuista ja suolasta ja juomista jotka on muuta kuin vettä, maitoa, kahvia tai teetä. miltä ruuat tuntuu suussa ja millanen olo niistä jää ja miltä huulet tuntuu ja miltä ne syötävät tuntuu käsissä ja miltä tuntuu ostaa niitä ja mennä kotiin syömään. ehkä odottaa hetken, miettii voiko sitä ruokahalua kasvattaa äärimmilleen. mitä jos se ei olekaan sitä mitä odotti. jos se ei riitä. paljonko sitä pystyy syömään. ruokaohjelmien ja reseptien kyttääminen, mainosten selailu ja toisten ruokaostosten vilkuilu. mitä syö huomenna, entä viikon päästä, sitä ja tätä tekisi mieli, kuinka kauan niiden halujen kanssa pystyy elämään. mitä jos jättäisi seuraavan päivän syömiset suunnittelematta, räjähtääkö maailma ja oma napa siihen paikkaan. entä jos ei ole mitään mistä lukea mitä kaikkea on viimeisen viikon aikana syönyt. kun suunnittelee etukäteen päivää jolloin saa syödä ihan mitä vain. miettii mitä tahtoisi syödä, kirjaa ylös ja yliviivaa ja ryhmittelee uudestaan. miksen mä voisi syödä niitä jo nyt. miksen mä voi kantaa niitä kotiini. miksi mä olen muuttanut omaan kotiin ja keittiöön yli neljä vuotta sitten enkä ole kertaakaan tänä aikana pystynyt ostamaan kaakaota kotiini. kun juo itsensä täyteen vettä ja alkaa pelätä että mitä jos ne litrat jää kroppaan. jos silloin ostaa jotain kun siihen on lupa, ne kaikki on syötävä kerralla, sen päivän aikana. seuraavaksi päiväksi ei saa jäädä koska silloin niitä ei saa enää syödä. ne ruokahalut iskee öisin koska silloin ei voi niitä saada. ei ole vaaraa että lähtisi kaupasta hakemaan niitä. muulloin en niitä ajattele. tänään söin kahdesti ja painan saman verran kuin 13-vuotiaana mutta entä sitten kun olin vielä kymmenen kiloa vähemmän enkä hahmota yhtään onko kymmenen kiloa paljon vai vähän. kuusi ja puoli vuotta. joskus enemmän ja joskus vähemmän mutta tänään pitkästä aikaa itkin ja toivoin että tämä loppuisi jo.