Olen viimeisen viikon aikana nukkunut vain yhden yön yksin. Aluksi käskin sen aina yöksi kotiin kun en osaa nukkua muiden kanssa mutta joka ilta se nukahti jossain vaiheessa enkä raaskinut enää laittaa sitä kävelemään eikä se haittanutkaan mun unia. Meidän ensimmäiset vaihdetut sanat oli ne kun menin vihaisena ja väsyneenä ärähtämään sille kun en jaksanut kuunnella sitä viereisestä huoneesta, se pelästyi ja hiljeni, myöhemmin menin sanomaan sori. Sanoin sille etten osaa puhua puhelimessa mutta ensimmäinen puhelu kesti kaksi tuntia, ensimmäisellä vierailullaan se viipyi kahteen yöllä. Se on ihmeellinen ja tekee mulle ihmeitä, se on pelottavaa, ihanaa ja kammottavaa. Mutta se on pahoinpidellyt ihmisiä rahasta, ampunut jalkaan yhtä ja puukottanut vatsaan toista, ja se itki kun se kertoi niistä koska se pelkäsi että käsken sen pois. Se ottaa ja antaa turpaansa kehässä kolmesti viikossa, mutta verikokeissa se rääkyi ja huusi kuin rääkättävä eläin, pidin kiinni ja pyyhin sen kasvoja. Mun ei kuuluisi kyetä tällaiseen, tutustumiseen ja lähelle päästämiseen ja omana itsenäni olemiseen, rohkeuteen, monta päivää kiinni olemiseen. Se puhuu unissaan paljon, yhtenä yönä se sanoi "luojan kiitos sä sait mut kiinni".