Mä oon mitätön vaikka ylittäisin itseni tuhat kertaa, vittuakaan silti kiinnosta. Tällä viikolla tein paljon ja liikaa ja viikonloppu on mennyt väsyneessä horkassa. Sitten kun ei ymmärrettävistä syistä jaksakaan salille, on paskinta paskaa. Yksin koska on vaikea ja raskas. Pitkästä aikaa niin rehellisen itsetuhoinen fiilis, jännä sinänsä, ota rauhottavat kun ahdistaa ja sen tuoma pieni sekavuus laskee kynnystä tehdä mitä vaan. En mä silti. Mutta vaikka mä itse olisin miten ylpeä itsestäni, ei kukaan muu ole. Miks pitäis olla, no siks kun ei musta ole kakarana välitetty tarpeeksi ja siksi mä olen vajavainen ja käyn terapiassa. Siks mulla on joko vahingollisia ihmissuhteita tai ei mitään, se on se ku hakkaava tai juova ihminen on jolleki toiselle tuttua ja turvallista, mulla on ne omani. Tai sitten mulla ei ole mitään. Yleensä ei sitä mitään. Ja se musta tekee itsetuhoisen.