Olen tullut siihen pisteeseen etten halua enää kertoa mikä mua vaivaa ja painaa yhdellekään useammalle kuin on pakko. Mikä kaikki menee pieleen ja miksi teen mitä teen. Ettei kenenkään tarvitse tietää tai ainakaan sanoa mitään. Aloitan nykyisen lääkärini kanssa uuden viikottaisen terapian ja psykofyysisessä fysioterapiassa alan myös käydä viikoittain. Vanhan terapian lopetan kun siellä on jo tarpeeksi kinattu ja kiukuteltu. 

Odotin joulua vain siksi koska silloin mun piti saada se tärkein luokseni, se päätettiin jo kesällä, joulu ollaan yhdessä. Nyt päivää ennen ja yli viikon passiväännön ja itkun jälkeen pitää todeta että se ei onnistu. Menen yksin perheen luo ja toivon että tänä vuonna sieltä ei tarvitse lähteä koska mua käsketään tappamaan itseni.