toisaalta ehkä samat asiat ovat edelleen yhtä huonosti. toisaalta hoidan itseäni kuusi tuntia päivässä, puhun ja teen ja vittuunnun ja auon päätäni. loppuajan valvon liikaa ja rakastan lujaa. joskus pelästyn hyvää oloa tai paniikkikohtausta tai sitä ettei omaa kroppaa teekään mieli polttaa roviolla tai sitä miten kovin isä mun puolesta suuttui omalle kumppanilleen. selviän asioista ja huonoista illoista ja odotan jotain muuta. outoa miten kovin voi tuntea sen miten paljon toinen rakastaa. meistä toinen.