Jonain yönä kävin juoksulenkillä, jalkakäytävät olivat jäisiä joten juoksin autoteillä. Seuraavana yönä oli pakko saada tietoisuuden tasoa laskettua heti ennen kuin mitään pahempaa tapahtuu vaikka nehän ovat vain ajatuksia. Seuraavana iltana hoitaja katseli hetken hiljaa ja tokaisi sitten voi morjens ja ompeleita varmaan enemmän kuin ikinä ennen ja keitto jäi hellalle pilaantumaan ja minä sairaalasänkyyn. Eilen söin jätskiä ja nyt mietin miksi edes menen nukkumaan kun se on vain todella stressaava ja entistä väsyttävämpi asia kun tiedän herääväni joka yö samoihin aikoihin ja samoista syistä.